Tehillim

132

שִׁיר הַמַּעֲלוֹת זְכוֹר יְהוָה לְדָוִד אֵת כָּל עֻנּוֹתוֹ:

Matkalaulu. Muista, oi Iankaikkinen, Daavidin hyväksi kaikki hänen vaivannäkönsä.

אֲשֶׁר נִשְׁבַּע לַיהוָה נָדַר לַאֲבִיר יַעֲקֹב:

Että hän vannoi Iankaikkiselle, lupasi Jaakobin Väkevälle:

אִם אָבֹא בְּאֹהֶל בֵּיתִי אִם אֶעֱלֶה עַל עֶרֶשׂ יְצוּעָי:

En minä mene huoneeni telttaan enkä nouse vuoteelle, joka on minulle valmistettu,

אִם אֶתֵּן שְׁנַת לְעֵינָי לְעַפְעַפַּי תְּנוּמָה:

En anna unta silmilleni enkä torkahdusta silmäluomilleni,

עַד אֶמְצָא מָקוֹם לַיהוָה מִשְׁכָּנוֹת לַאֲבִיר יַעֲקֹב:

Ennen kuin löydän sijan Iankaikkiselle, asuinsijat Jaakobin Väkevälle.

הִנֵּה שְׁמַעֲנוּהָ בְאֶפְרָתָה מְצָאנוּהָ בִּשְׂדֵי יָעַר:

Katso, me kuulimme siitä Efratassa, me löysimme sen metsän kedoilta.

נָבוֹאָה לְמִשְׁכְּנוֹתָיו נִשְׁתַּחֲוֶה לַהֲדֹם רַגְלָיו:

Käykäämme Hänen asumuksiinsa, kumartukaamme Hänen jalkojensa astinlaudan eteen.

קוּמָה יְהוָה לִמְנוּחָתֶךָ אַתָּה וַאֲרוֹן עֻזֶּךָ:

Nouse, oi Iankaikkinen, leposijaasi, Sinä ja Sinun voimasi arkki.

כֹּהֲנֶיךָ יִלְבְּשׁוּ צֶדֶק וַחֲסִידֶיךָ יְרַנֵּנוּ:

Pukeutukoot Sinun pappisi vanhurskauteen, ja Sinun hurskaasi riemuitkoot.

בַּעֲבוּר דָּוִד עַבְדֶּךָ אַל תָּשֵׁב פְּנֵי מְשִׁיחֶךָ:

Palvelijasi Daavidin tähden älä käännä pois voideltusi kasvoja.

נִשְׁבַּע יְהוָה לְדָוִד אֱמֶת לֹא יָשׁוּב מִמֶּנָּה מִפְּרִי בִטְנְךָ אָשִׁית לְכִסֵּא לָךְ:

Iankaikkinen on vannonut Daavidille totuudessa, eikä Hän siitä koskaan peräänny: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan istuimellesi.

אִם יִשְׁמְרוּ בָנֶיךָ בְּרִיתִי וְעֵדֹתִי זוֹ אֲלַמְּדֵם גַּם בְּנֵיהֶם עֲדֵי עַד יֵשְׁבוּ לְכִסֵּא לָךְ:

Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja tämän minun todistukseni, jonka minä heille opetan, niin myös heidän poikansa istuvat istuimellasi iankaikkisesti."

כִּי בָחַר יְהוָה בְּצִיּוֹן אִוָּהּ לְמוֹשָׁב לוֹ:

Sillä Iankaikkinen on valinnut Siionin, Hän halusi sen asuinsijakseen.

זֹאת מְנוּחָתִי עֲדֵי עַד פֹּה אֵשֵׁב כִּי אִוִּתִיהָ:

Tämä on minun leposijani iankaikkisesti, täällä minä asun, sillä minä sitä halusin.

צֵידָהּ בָּרֵךְ אֲבָרֵךְ אֶבְיוֹנֶיהָ אַשְׂבִּיעַ לָחֶם:

Minä siunaan sen ravinnon, minä ravitsen leivällä sen köyhät.

וְכֹהֲנֶיהָ אַלְבִּישׁ יֶשַׁע וַחֲסִידֶיהָ רַנֵּן יְרַנֵּנוּ:

Ja sen papit minä puetan pelastukseen, ja sen hurskaat riemuitsevat.

שָׁם אַצְמִיחַ קֶרֶן לְדָוִד עָרַכְתִּי נֵר לִמְשִׁיחִי:

Siellä minä annan Daavidin sarven versoa, minä olen valmistanut lampun voidellulleni.

אוֹיְבָיו אַלְבִּישׁ בֹּשֶׁת וְעָלָיו יָצִיץ נִזְרוֹ:

Hänen vihollisensa minä puetan häpeään, mutta hänen päässään kruunu loistaa.