לַמְנַצֵּחַ אַל תַּשְׁחֵת לְדָוִד מִכְתָּם:
Veisuunjohtajalle, al tašhet -sävelmään, Daavidin miktam.
הַאֻמְנָם אֵלֶם צֶדֶק תְּדַבֵּרוּן מֵישָׁרִים תִּשְׁפְּטוּ בְּנֵי אָדָם:
Onko totta, että te vaikenitte vanhurskaudesta, jota teidän olisi pitänyt puhua, oikeudesta, jolla teidän olisi pitänyt tuomita ihmislapsia?
אַף בְּלֵב עוֹלֹת תִּפְעָלוּן בָּאָרֶץ חֲמַס יְדֵיכֶם תְּפַלֵּסוּן:
Sydämessännekin te hautotte vääryyttä; maan päällä te punnitsette kättenne väkivaltaa.
זֹרוּ רְשָׁעִים מֵרָחֶם תָּעוּ מִבֶּטֶן דֹּבְרֵי כָזָב:
Jumalattomat ovat vieraantuneet jo äidinkohdusta; valheen puhujat eksyvät syntymästään asti.
חֲמַת לָמוֹ כִּדְמוּת חֲמַת נָחָשׁ כְּמוֹ פֶתֶן חֵרֵשׁ יַאְטֵם אָזְנוֹ:
Heillä on myrkkyä kuin käärmeen myrkky, kuin kuuro kobra, joka sulkee korvansa,
אֲשֶׁר לֹא יִשְׁמַע לְקוֹל מְלַחֲשִׁים חוֹבֵר חֲבָרִים מְחֻכָּם:
joka ei kuule lumoojien ääntä, taitavimman loitsijan.
אֱלֹהִים הֲרָס שִׁנֵּימוֹ בְּפִימוֹ מַלְתְּעוֹת כְּפִירִים נְתֹץ יְהוָה:
Oi Jumala, lyö rikki heidän hampaansa heidän suussaan; murra leijonien poskihampaat, oi Iankaikkinen.
יִמָּאֲסוּ כְמוֹ מַיִם יִתְהַלְּכוּ לָמוֹ יִדְרֹךְ (חצו) חִצָּיו כְּמוֹ יִתְמֹלָלוּ:
Tulkoot he hylätyiksi; kuihtukoot he kuin vesi; Hän tähtää nuolensa, niin että he ovat kuin maahan lyödyt.
כְּמוֹ שַׁבְּלוּל תֶּמֶס יַהֲלֹךְ נֵפֶל אֵשֶׁת בַּל חָזוּ שָׁמֶשׁ:
Kuin etana, joka lakkaamatta sulaa, kuin keskonen, joka ei nähnyt aurinkoa.
בְּטֶרֶם יָבִינוּ סִּירֹתֵיכֶם אָטָד כְּמוֹ חַי כְּמוֹ חָרוֹן יִשְׂעָרֶנּוּ:
Ennen kuin teidän hennot orjantappuranne kasvavat kovettuneiksi piikeiksi, voimalla, vihalla Hän ajaa heidät pois kuin myrskytuuli.
יִשְׂמַח צַדִּיק כִּי חָזָה נָקָם פְּעָמָיו יִרְחַץ בְּדַם הָרָשָׁע:
Vanhurskas iloitsee, koska hän näki koston; hän pesee jalkansa jumalattomien veressä.
וְיֹאמַר אָדָם אַךְ פְּרִי לַצַּדִּיק אַךְ יֵשׁ אֱלֹהִים שֹׁפְטִים בָּאָרֶץ:
Ja ihminen sanoo: "Totisesti, vanhurskaalla on palkka; totisesti on Jumala, joka tuomitsee maan päällä."