עַל נַהֲרוֹת בָּבֶל שָׁם יָשַׁבְנוּ גַּם בָּכִינוּ בְּזָכְרֵנוּ אֶת צִיּוֹן: עַל עֲרָבִים בְּתוֹכָהּ תָּלִינוּ כִּנֹּרוֹתֵינוּ: כִּי שָׁם שְׁאֵלוּנוּ שׁוֹבֵינוּ דִּבְרֵי שִׁיר וְתוֹלָלֵינוּ שִׂמְחָה שִׁירוּ לָנוּ מִשִּׁיר צִיּוֹן: אֵיךְ נָשִׁיר אֶת שִׁיר יְהֹוָה עַל אַדְמַת נֵכָר: אִם אֶשְׁכָּחֵךְ יְרוּשָׁלִָם תִּשְׁכַּח יְמִינִי: תִּדְבַּק לְשׁוֹנִי לְחִכִּי אִם לֹא אֶזְכְּרֵכִי אִם לֹא אַעֲלֶה אֶת יְרוּשָׁלִַם עַל רֹאשׁ שִׂמְחָתִי: זְכֹר יְהֹוָה לִבְנֵי אֱדוֹם אֵת יוֹם יְרוּשָׁלִָם הָאֹמְרִים עָרוּ עָרוּ עַד הַיְסוֹד בָּהּ: בַּת בָּבֶל הַשְּׁדוּדָה אַשְׁרֵי שֶׁיְשַׁלֶּם לָךְ אֶת גְּמוּלֵךְ שֶׁגָּמַלְתְּ לָנוּ: אַשְׁרֵי שֶׁיֹּאחֵז וְנִפֵּץ אֶת עֹלָלַיִךְ אֶל הַסָּלַע:
Baabelin virtain varsilla, siellä me istuimme ja itkimme, kun muistimme Siionia. Pajuihin sen keskellä me ripustimme harppumme. Sillä siellä ne, jotka veivät meidät vangeiksi, vaativat meiltä laulua; ja ne, jotka hävittivät meidät, vaativat meiltä iloa, sanoen: Laulakaa meille jokin Siionin lauluista. Kuinka me laulaisimme Iankaikkisen laulua vieraalla maalla? Jos minä unohdan sinut, Jerusalem, niin unohtukoon oikea käteni. Tarttukoon kieleni kitalakeeni, jos en sinua muista, jos en aseta Jerusalemia ylimmäksi iloani. Muista, Iankaikkinen, Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, niitä jotka sanoivat: Hajottakaa se, hajottakaa, aina perustuksia myöten. Tytär Baabel, sinä joka olet hävitettävä; onnellinen se, joka maksaa sinulle saman, minkä sinä olet meille tehnyt. Onnellinen se, joka ottaa ja murskaa sinun pienokaisesi kallioon.
מִזְמוֹר לְאָסָף אֱלֹהִים בָּאוּ גוֹיִם בְּנַחֲלָתֶךָ טִמְּאוּ אֶת הֵיכַל קָדְשֶׁךָ שָׂמוּ אֶת יְרוּשָׁלִַם לְעִיִּים: נָתְנוּ אֶת נִבְלַת עֲבָדֶיךָ מַאֲכָל לְעוֹף הַשָּׁמָיִם בְּשַׂר חֲסִידֶיךָ לְחַיְתוֹ אָרֶץ: שָׁפְכוּ דָמָם כַּמַּיִם סְבִיבוֹת יְרוּשָׁלִָם וְאֵין קוֹבֵר: הָיִינוּ חֶרְפָּה לִשְׁכֵנֵינוּ לַעַג וָקֶלֶס לִסְבִיבוֹתֵינוּ: עַד מָה יְהֹוָה תֶּאֱנַף לָנֶצַח תִּבְעַר כְּמוֹ אֵשׁ קִנְאָתֶךָ: שְׁפֹךְ חֲמָתְךָ אֶל הַגּוֹיִם אֲשֶׁר לֹא יְדָעוּךָ וְעַל מַמְלָכוֹת אֲשֶׁר בְּשִׁמְךָ לֹא קָרָאוּ: כִּי אָכַל אֶת יַעֲקֹב וְאֶת נָוֵהוּ הֵשַׁמּוּ: אַל תִּזְכָּר לָנוּ עֲוֹנֹת רִאשֹׁנִים מַהֵר יְקַדְּמוּנוּ רַחֲמֶיךָ כִּי דַלּוֹנוּ מְאֹד: עָזְרֵנוּ אֱלֹהֵי יִשְׁעֵנוּ עַל דְּבַר כְּבוֹד שְׁמֶךָ וְהַצִּילֵנוּ וְכַפֵּר עַל חַטֹּאתֵינוּ לְמַעַן שְׁמֶךָ: לָמָּה יֹאמְרוּ הַגּוֹיִם אַיֵּה אֱלֹהֵיהֶם יִוָּדַע בַּגּוֹיִם לְעֵינֵינוּ נִקְמַת דַּם עֲבָדֶיךָ הַשָּׁפוּךְ: תָּבוֹא לְפָנֶיךָ אֶנְקַת אָסִיר כְּגֹדֶל זְרוֹעֲךָ הוֹתֵר בְּנֵי תְמוּתָה: וְהָשֵׁב לִשְׁכֵנֵינוּ שִׁבְעָתַיִם אֶל חֵיקָם חֶרְפָּתָם אֲשֶׁר חֵרְפוּךָ אֲדֹנָי: וַאֲנַחְנוּ עַמְּךָ וְצֹאן מַרְעִיתֶךָ נוֹדֶה לְּךָ לְעוֹלָם לְדֹר וָדֹר נְסַפֵּר תְּהִלָּתֶךָ:
Asafin psalmi. Jumala, kansat ovat tunkeutuneet perintöösi; he ovat saastuttaneet pyhän temppelisi; he ovat tehneet Jerusalemista raunioita. Palvelijoidesi ruumiit he ovat antaneet ruoaksi taivaan linnuille, hurskaittesi lihan maan eläimille. Heidän verensä he ovat vuodattaneet kuin vettä Jerusalemin ympärillä, eikä ollut ketään hautaamassa heitä. Me olemme tulleet häväistykseksi naapureillemme, pilkaksi ja ivaksi niille, jotka ovat ympärillämme. Kuinka kauan, Iankaikkinen? Oletko vihainen iäti? Palaako kiivautesi kuin tuli? Vuodata vihasi pakanoiden ylle, jotka eivät ole Sinua tunteneet, ja niiden valtakuntien ylle, jotka eivät ole Nimeäsi avukseen huutaneet. Sillä he ovat syöneet Jaakobin ja autioittaneet hänen asuinsijansa. Älä muista meitä vastaan entisiä pahoja tekoja: tulkoot laupeutesi pian meitä vastaan, sillä me olemme tulleet ylen alas. Auta meitä, pelastuksemme Jumala, Nimesi kunnian tähden: ja pelasta meidät ja pyyhi pois syntimme Nimesi tähden. Miksi pakanat sanoisivat: Missä on heidän Jumalansa? Tulkoon pakanoiden keskuudessa silmiemme edessä tunnetuksi palvelijoidesi vuodatetun veren kostaminen. Tulkoon vangin huokaus eteesi; suuren voimasi mukaan säilytä ne, jotka on määrätty kuolemaan; Ja maksa naapureillemme seitsenkertaisesti heidän poveensa heidän häväistyksensä, jolla he ovat Sinua häväisseet, Iankaikkinen. Niin me, Sinun kansasi ja laitumesi lampaat, kiitämme Sinua iäti: me julistamme Sinun ylistystäsi polvesta polveen.
זְכֹר יְהֹוָה מֶה הָיָה לָנוּ הַבִּיטָה וּרְאֵה אֶת חֶרְפָּתֵנוּ: נַחֲלָתֵנוּ נֶהֶפְכָה לְזָרִים בָּתֵּינוּ לְנָכְרִים: יְתוֹמִים הָיִינוּ וְאֵין אָב אִמֹּתֵינוּ כְּאַלְמָנוֹת: מֵימֵינוּ בְּכֶסֶף שָׁתִינוּ עֵצֵינוּ בִּמְחִיר יָבֹאוּ: עַל צַוָּארֵנוּ נִרְדָּפְנוּ יָגַעְנוּ וְלֹא הוּנַח לָנוּ: מִצְרַיִם נָתַנּוּ יָד אַשּׁוּר לִשְׂבֹּעַ לָחֶם: אֲבֹתֵינוּ חָטְאוּ וְאֵינָם וַאֲנַחְנוּ עֲוֹנֹתֵיהֶם סָבָלְנוּ: עֲבָדִים מָשְׁלוּ בָנוּ פֹּרֵק אֵין מִיָּדָם: בְּנַפְשֵׁנוּ נָבִיא לַחְמֵנוּ מִפְּנֵי חֶרֶב הַמִּדְבָּר: עוֹרֵנוּ כְּתַנּוּר נִכְמָרוּ מִפְּנֵי זַלְעֲפוֹת רָעָב: נָשִׁים בְּצִיּוֹן עִנּוּ בְּתֻלֹת בְּעָרֵי יְהוּדָה: שָׂרִים בְּיָדָם נִתְלוּ פְּנֵי זְקֵנִים לֹא נֶהְדָּרוּ: בַּחוּרִים טְחוֹן נָשָׂאוּ וּנְעָרִים בָּעֵץ כָּשָׁלוּ: זְקֵנִים מִשַּׁעַר שָׁבָתוּ בַּחוּרִים מִנְּגִינָתָם: שָׁבַת מְשׂוֹשׂ לִבֵּנוּ נֶהְפַּךְ לְאֵבֶל מְחֹלֵנוּ: נָפְלָה עֲטֶרֶת רֹאשֵׁנוּ אוֹי נָא לָנוּ כִּי חָטָאנוּ: עַל זֶה הָיָה דָוֶה לִבֵּנוּ עַל אֵלֶּה חָשְׁכוּ עֵינֵינוּ: עַל הַר צִיּוֹן שֶׁשָּׁמֵם שׁוּעָלִים הִלְּכוּ בוֹ: אַתָּה יְהֹוָה לְעוֹלָם תֵּשֵׁב כִּסְאֲךָ לְדֹר וָדוֹר: לָמָּה לָנֶצַח תִּשְׁכָּחֵנוּ תַּעַזְבֵנוּ לְאֹרֶךְ יָמִים: הֲשִׁיבֵנוּ יְהֹוָה אֵלֶיךָ וְנָשׁוּבָה חַדֵּשׁ יָמֵינוּ כְּקֶדֶם: כִּי אִם מָאֹס מְאַסְתָּנוּ קָצַפְתָּ עָלֵינוּ עַד מְאֹד: הֲשִׁיבֵנוּ יְהֹוָה אֵלֶיךָ וְנָשׁוּבָה חַדֵּשׁ יָמֵינוּ כְּקֶדֶם:
Muista, Iankaikkinen, mitä meille on tapahtunut: katso ja näe meidän häväistyksemme. Perintömme on joutunut vieraille, talomme muukalaisille. Me olemme orpoja ja isättömiä, äitimme ovat kuin leskiä. Vetemme me olemme juoneet rahasta; puumme myydään meille. Vainotut me olemme niskaamme myöten: me näemme vaivaa eikä meillä ole lepoa. Egyptiläisille me olemme ojentaneet kätemme, ja assyrialaisille, saadaksemme leipää kyllin. Isämme tekivät syntiä, eivätkä he enää ole; ja me olemme kantaneet heidän pahat tekonsa. Palvelijat ovat hallinneet meitä: ei ole ketään pelastamassa meitä heidän kädestään. Henkemme uhalla me hankimme leipämme erämaan miekan tähden. Ihomme oli musta kuin uuni hirvittävän nälänhädän tähden. He raiskasivat naiset Siionissa ja neidot Juudan kaupungeissa. Ruhtinaat ovat heidän kädellään hirtetyt: vanhinten kasvoja ei kunnioitettu. Nuorukaiset he ottivat jauhamaan, ja lapset kaatuivat puutaakkojen alle. Vanhimmat ovat kadonneet portilta, nuorukaiset soitostaan. Sydämemme ilo on lakannut; tanssimme on muuttunut suruksi. Kruunu on pudonnut päästämme: voi meitä, että olemme syntiä tehneet! Tästä on sydämemme heikko; näiden tähden silmämme ovat hämärtyneet. Siionin vuoren tähden, joka on autio, ketut sen päällä kulkevat. Sinä, Iankaikkinen, pysyt iäti; valtaistuimesi polvesta polveen. Miksi unohdat meidät iäksi ja hylkäät meidät näin pitkäksi aikaa? Käännä meidät puoleesi, Iankaikkinen, niin me käännymme; uudista päivämme kuten muinoin. Mutta Sinä olet meidät perin pohjin hylännyt; Sinä olet kovin vihastunut meihin.
הַבֵּט מִשָּׁמַיִם וּרְאֵה מִזְּבֻל קָדְשְׁךָ וְתִפְאַרְתֶּךָ אַיֵּה קִנְאָתְךָ וּגְבוּרֹתֶךָ הֲמוֹן מֵעֶיךָ וְרַחֲמֶיךָ אֵלַי הִתְאַפָּקוּ: כִּי אַתָּה אָבִינוּ כִּי אַבְרָהָם לֹא יְדָעָנוּ וְיִשְׂרָאֵל לֹא יַכִּירָנוּ אַתָּה יְהֹוָה אָבִינוּ גֹּאֲלֵנוּ מֵעוֹלָם שְׁמֶךָ: לָמָּה תַתְעֵנוּ יְהֹוָה מִדְּרָכֶיךָ תַּקְשִׁיחַ לִבֵּנוּ מִיִּרְאָתֶךָ שׁוּב לְמַעַן עֲבָדֶיךָ שִׁבְטֵי נַחֲלָתֶךָ: לַמִּצְעָר יָרְשׁוּ עַם קָדְשֶׁךָ צָרֵינוּ בּוֹסְסוּ מִקְדָּשֶׁךָ:
Katso alas taivaasta ja näe pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta: missä on kiivautesi ja voimasi, sisimpäsi liikutus ja laupeutesi minua kohtaan? Onko ne pidätetty? Totisesti Sinä olet meidän isämme, vaikka Abraham ei meitä tuntisi eikä Israel meitä tunnustaisi: Sinä, Iankaikkinen, olet meidän isämme, meidän lunastajamme; Sinun nimesi on iankaikkisuudesta. Iankaikkinen, miksi olet antanut meidän eksyä teiltäsi ja paaduttanut sydämemme pelostasi? Palaa palvelijoittesi tähden, perintösi heimojen tähden. Vain vähän aikaa pyhyytesi kansa sai sen omistaa: vihollisemme ovat tallanneet pyhäkkösi. Me olemme Sinun: Sinä et koskaan ole heitä hallinnut; heitä ei kutsuttu Sinun nimelläsi.
וְעַתָּה יְהֹוָה אָבִינוּ אָתָּה אֲנַחְנוּ הַחֹמֶר וְאַתָּה יֹצְרֵנוּ וּמַעֲשֵׂה יָדְךָ כֻּלָּנוּ: אַל תִּקְצֹף יְהֹוָה עַד מְאֹד וְאַל לָעַד תִּזְכֹּר עָוֹן הֵן הַבֶּט נָא עַמְּךָ כֻלָּנוּ: עָרֵי קָדְשְׁךָ הָיוּ מִדְבָּר צִיּוֹן מִדְבָּר הָיָתָה יְרוּשָׁלִַם שְׁמָמָה: בֵּית קָדְשֵׁנוּ וְתִפְאַרְתֵּנוּ אֲשֶׁר הִלְלוּךָ אֲבֹתֵינוּ הָיָה לִשְׂרֵפַת אֵשׁ וְכָל מַחֲמַדֵּינוּ הָיָה לְחָרְבָּה: הַעַל אֵלֶּה תִתְאַפַּק יְהֹוָה תֶּחֱשֶׁה וּתְעַנֵּנוּ עַד מְאֹד:
Iankaikkinen, Sinä olet meidän isämme; me olemme savi ja Sinä meidän muovaajamme; ja me kaikki olemme kättesi työtä. Älä vihastu ylen kovin, Iankaikkinen, äläkä muista pahaa tekoa iäti: katso, näe, me rukoilemme Sinua, me kaikki olemme Sinun kansasi. Pyhät kaupunkisi ovat erämaa, Siion on erämaa, Jerusalem autio. Pyhä ja kaunis huoneemme, jossa isämme Sinua ylistivät, on tulella poltettu: ja kaikki ihanuutemme on hävitetty. Pidätätkö itseäsi näiden tähden, Iankaikkinen? Vaikenetko ja vaivaatko meitä ylen kovin?
עַל חוֹמֹתַיִךְ יְרוּשָׁלִַם הִפְקַדְתִּי שֹׁמְרִים כָּל הַיּוֹם וְכָל הַלַּיְלָה תָּמִיד לֹא יֶחֱשׁוּ הַמַּזְכִּרִים אֶת יְהֹוָה אַל דֳּמִי לָכֶם: וְאַל תִּתְּנוּ דֳמִי לוֹ עַד יְכוֹנֵן וְעַד יָשִׂים אֶת יְרוּשָׁלִַם תְּהִלָּה בָּאָרֶץ: נִשְׁבַּע יְהֹוָה בִּימִינוֹ וּבִזְרוֹעַ עֻזּוֹ אִם אֶתֵּן אֶת דְּגָנֵךְ עוֹד מַאֲכָל לְאֹיְבַיִךְ וְאִם יִשְׁתּוּ בְנֵי נֵכָר תִּירוֹשֵׁךְ אֲשֶׁר יָגַעַתְּ בּוֹ: כִּי מְאַסְפָיו יֹאכְלֻהוּ וְהִלְלוּ אֶת יְהֹוָה וּמְקַבְּצָיו יִשְׁתֻּהוּ בְּחַצְרוֹת קָדְשִׁי:
Minä olen asettanut vartijat muureillesi, Jerusalem, jotka eivät koskaan vaikene päivin eivätkä öin: te, jotka muistutatte Iankaikkista, älkää olko vaiti, älkääkä antako Hänelle lepoa, ennen kuin Hän vahvistaa Jerusalemin ja tekee siitä ylistyksen maan päällä. Iankaikkinen on vannonut oikealla kädellään ja väkevyytensä käsivarrella: Totisesti en enää anna viljaasi ruoaksi vihollisillesi; eivätkä muukalaisen pojat juo viiniäsi, jonka tähden olet vaivaa nähnyt: Vaan ne, jotka sen ovat korjanneet, syövät sen ja ylistävät Iankaikkista; ja ne, jotka sen ovat keränneet, juovat sen pyhyyteni esipihoissa.
אַתָּה תָקוּם תְּרַחֵם צִיּוֹן כִּי עֵת לְחֶנְנָהּ כִּי בָא מוֹעֵד: כִּי רָצוּ עֲבָדֶיךָ אֶת אֲבָנֶיהָ וְאֶת עֲפָרָהּ יְחֹנֵנוּ: בּוֹנֵה יְרוּשָׁלִַם יְהֹוָה נִדְחֵי יִשְׂרָאֵל יְכַנֵּס:
Sinä nouset ja armahdat Siionia: sillä aika on suosia sitä, niin, määräaika on tullut. Sillä palvelijasi mielistyvät sen kiviin ja säälivät sen tomua. Niin pakanat pelkäävät Iankaikkisen nimeä ja kaikki maan kuninkaat Sinun kirkkauttasi. Kun Iankaikkinen rakentaa Siionin, Hän ilmestyy kirkkaudessaan. Hän kääntyy hädänalaisten rukouksen puoleen eikä halveksi heidän rukoustaan.