לַמְנַצֵּחַ עַל (ידיתון) יְדוּתוּן לְאָסָף מִזְמוֹר:
Veisuunjohtajalle, jedutunin tavalla, Asafin laulu.
קוֹלִי אֶל אֱלֹהִים וְאֶצְעָקָה קוֹלִי אֶל אֱלֹהִים וְהַאֲזִין אֵלָי:
Ääneni kohoaa Jumalan puoleen, ja minä huudan; ääneni kohoaa Jumalan puoleen, ja kuule minua.
בְּיוֹם צָרָתִי אֲדֹנָי דָּרָשְׁתִּי יָדִי לַיְלָה נִגְּרָה וְלֹא תָפוּג מֵאֲנָה הִנָּחֵם נַפְשִׁי:
Ahdistukseni päivänä etsin Iankaikkista; haavani vuotaa yöllä eikä asetu; sieluni ei suostu lohdutettavaksi.
אֶזְכְּרָה אֱלֹהִים וְאֶהֱמָיָה אָשִׂיחָה וְתִתְעַטֵּף רוּחִי סֶלָה:
Muistan Jumalaa ja minä levottomuutta tunnen; puhun ja henkeni nääntyy, iäti.
אָחַזְתָּ שְׁמֻרוֹת עֵינָי נִפְעַמְתִּי וְלֹא אֲדַבֵּר:
Sinä pidit silmäni valveilla; minä vavahtelen enkä puhu.
חִשַּׁבְתִּי יָמִים מִקֶּדֶם שְׁנוֹת עוֹלָמִים:
Ajattelen muinaisia päiviä, ammoisia vuosia.
אֶזְכְּרָה נְגִינָתִי בַּלָּיְלָה עִם לְבָבִי אָשִׂיחָה וַיְחַפֵּשׂ רוּחִי:
Muistan soittoni yöllä; puhun sydämeni kanssa ja henkeni tutkistelee.
הַלְעוֹלָמִים יִזְנַח אֲדֹנָי וְלֹא יֹסִיף לִרְצוֹת עוֹד:
"Hylkääkö Iankaikkinen [minut] iäksi eikä koskaan enää leppyne?
הֶאָפֵס לָנֶצַח חַסְדּוֹ גָּמַר אֹמֶר לְדֹר וָדֹר:
Onko hänen armonsa loppunut iäksi? Onko hän antanut käskyn kaikille sukupolville?
הֲשָׁכַח חַנּוֹת אֵל אִם קָפַץ בְּאַף רַחֲמָיו סֶלָה:
Onko Jumala unohtanut olla armollinen? Onko hän vihassaan sulkenut laupeutensa iäksi?"
וָאֹמַר חַלּוֹתִי הִיא שְׁנוֹת יְמִין עֶלְיוֹן:
Ja minä sanoin: "Tämä saa minut pelkäämään, Korkeimman oikean käden muutos."
(אזכיר) אֶזְכּוֹר מַעַלְלֵי יָהּ כִּי אֶזְכְּרָה מִקֶּדֶם פִּלְאֶךָ:
Muistan Jahin teot, kun muistan ihmettäsi muinaisuudesta.
וְהָגִיתִי בְכָל פָּעֳלֶךָ וּבַעֲלִילוֹתֶיךָ אָשִׂיחָה:
Ja minä mietiskelen kaikkia tekojasi ja puhun töistäsi.
אֱלֹהִים בַּקֹּדֶשׁ דַּרְכֶּךָ מִי אֵל גָּדוֹל כֵּאלֹהִים:
Oi Jumala, Sinun tiesi on pyhyydessä. Kuka on niin suuri voima kuin Jumala?
אַתָּה הָאֵל עֹשֵׂה פֶלֶא הוֹדַעְתָּ בָעַמִּים עֻזֶּךָ:
Sinä olet Jumala, joka tekee ihmeitä; Sinä ilmaisit voimasi kansojen keskuudessa.
גָּאַלְתָּ בִּזְרוֹעַ עַמֶּךָ בְּנֵי יַעֲקֹב וְיוֹסֵף סֶלָה:
Sinä lunastit kansasi käsivarrellasi, Jaakobin ja Joosefin pojat iäti.
רָאוּךָ מַּיִם אֱלֹהִים רָאוּךָ מַּיִם יָחִילוּ אַף יִרְגְּזוּ תְהֹמוֹת:
Vedet näkivät Sinut, oi Jumala, vedet näkivät Sinut, ne vapisivat, syvyydetkin järisivät.
זֹרְמוּ מַיִם עָבוֹת קוֹל נָתְנוּ שְׁחָקִים אַף חֲצָצֶיךָ יִתְהַלָּכוּ:
Pilvet vuodattivat sakeat vedet; taivaat antoivat äänen, ja nuolesikin lensivät joka suuntaan.
קוֹל רַעַמְךָ בַּגַּלְגַּל הֵאִירוּ בְרָקִים תֵּבֵל רָגְזָה וַתִּרְעַשׁ הָאָרֶץ:
Ukkosesi ääni oli kuin pyörän jyrinä; salama valaisi maanpiirin; maa vapisi ja järisi.
בַּיָּם דַּרְכֶּךָ (ושביליך) וּשְׁבִילְךָ בְּמַיִם רַבִּים וְעִקְּבוֹתֶיךָ לֹא נֹדָעוּ:
Meressä oli Sinun tiesi ja Sinun polkusi mahtavissa vesissä, eikä Sinun askeleitasi tunnettu.
נָחִיתָ כַצֹּאן עַמֶּךָ בְּיַד מֹשֶׁה וְאַהֲרֹן:
Sinä johdatit kansaasi kuin lammaslaumaa Mooseksen ja Aaronin kädellä.