שׁוֹשַׁנַת יַעֲקֹב צָהֲלָה וְשָׂמֵחָה בִּרְאוֹתָם יַחַד תְּכֵלֶת מָרְדְּכָי. תְּשׁוּעָתָם הָיִיתָ לָנֶצַח וְתִקְוָתָם בְּכָל דּוֹר וָדוֹר. לְהוֹדִיע שֶׁכָּל קֹוֶיךָ לֹא יֵבֹשׁוּ וְלֹא יִכָּלְמוּ לָנֶצַח כָּל הַחוֹסִים בָּךְ. אָרוּר הָמָן אֲשֶׁר בִּקֵּשׁ לְאַבְּדִי בָּרוּךְ מָרְדְּכַי הַיְּהוּדִי. אֲרוּרָה זֶרֶשׁ אֵשֶׁת מַפְחִידִי בְּרוּכָה אֶסְתֵּר בַּעֲדִי וְגַם חַרְבוֹנָה זָכוּר לַטּוֹב.
Jaakobin ruusu riemuitsi ja iloitsi, kun he näkivät yhdessä Mordekain sinisen. Heidän pelastuksensa Sinä olit ikuisesti, ja heidän toivonsa joka sukupolvessa. Julistaakseen, etteivät kaikki, jotka Sinuun toivovat, joudu häpeään, eivätkä ne, jotka Sinuun turvaavat, koskaan häpeään joudu. Kirottu olkoon Haman, joka tahtoi minut tuhota; siunattu olkoon juutalainen Mordekai. Kirottu olkoon Seres, vaimo, joka minut kauhistutti; siunattu olkoon Ester, joka puolestani seisoi, ja muistettakoon myös Harbona hyvällä.