אֲשֶׁר הֵנִיא עֲצַת גּוֹיִם וַיָּפֶר מַחְשְׁבוֹת עֲרוּמִים. בְּקוּם עָלֵינוּ אָדָם רָשָׁע נֵצֶר זָדוֹן מִזֶּרַע עֲמָלֵק. גָּאָה בְּעָשְׁרוֹ וְכָרָה לוֹ בּוֹר וּגְדֻלָּתוֹ נוֹקְשָׁה לּוֹ לָכֶד. דִּמָּה בְנַפְשׁוֹ לִלְכֹּד וְנִלְכַּד בִּקֵּשׁ לְהַשְׁמִיד וְנִשְׁמַד מְהֵרָה.
Hän, joka teki tyhjäksi kansojen neuvon ja saattoi kavalien juonet raukeamaan. Kun paha mies nousi meitä vastaan, julkeuden vesa Amalekin siemenestä. Hän ylpeili rikkaudessaan ja kaivoi kuopan itselleen, ja hänen suuruutensa pyydysti hänet ansaan. Hän kuvitteli sielussaan saavansa toiset ansaan ja jäi itse ansaan, hän tahtoi tuhota ja tuhoutui pian.
הָמָן הוֹדִיעַ אֵיבַת אֲבוֹתָיו עוֹרֵר שִׂנְאַת אַחִים לַבָּנִים. וְלֹא זָכַר רַחֲמֵי שָׁאוּל כִּי בְחֶמְלָתוֹ עַל אֲגָג נוֹלַד אוֹיֵב. זָמַם רָשָׁע לְהַכְרִית צַדִּיק וְנִלְכַּד טָמֵא בִּידֵי טָהוֹר. חֶסֶד גָּבַר עַל שִׁגְגַת אָב רָשָׁע הוֹסִיף חֵטְא עַל חֲטָאָיו. טָמַן בְּלִבּוֹ מַחְשְׁבוֹת עֲרוּמָיו וַיִּתְנַכֵּר לַעֲשֹוֹת רָעָה.
Haman ilmaisi esi-isiensä vihollisuuden, herättäen veljien vihan poikia kohtaan. Eikä hän muistanut Saulin armoa, sillä hänen säälissään Agagia kohtaan syntyi vihollinen. Paha juoni tuhota vanhurskaat, ja saastainen joutui puhtaiden käsiin. Laupeus voitti esi-isän erehdyksen, paha lisäsi syntiä syntiensä päälle. Hän kätki sydämeensä kavaluutensa juonet ja teeskenteli tehdäkseen pahaa.
יָדוֹ שָׁלַח בִּקְדוֹשֵׁי אֵל כַּסְפּוֹ נָתַן לְהַכְרִית זִכְרָם. כִּרְאוֹת מָרְדְּכַי כִּי יָצָא קֶצֶף וְדָתֵי הָמָן נִתְּנוּ בְּשׁוּשָׁן. לָבַשׁ שַׂק וְקָשַׁר מִסְפֵּד גָזַר צוֹם וַיֵּשֶׁב עַל הָאֵפֶר. חַטַּאת עֲוֹן אֲבוֹתֵינוּ. נֵץ פָּרַח מִלּוּלַב חֵן הֲדַסָּה עָמְדָה לְעוֹרֵר יְשֵׁנִים.
Hän ojensi kätensä Jumalan pyhiä vastaan, hän antoi hopeansa pyyhkiäkseen pois heidän muistonsa. Kun Mordekai näki, että viha oli lähtenyt liikkeelle ja Hamanin säädökset oli annettu Šušanissa, hän pukeutui säkkiin ja sitoi itsensä suruun, hän julisti paaston ja istui tuhkalle. Esi-isiemme pahuuden synti. Haukka kukoisti palmunlehvästä, Hadassan armo nousi herättämään nukkuvat.
סָרִיסֶיהָ הִבְהִילוּ לְהָמָן לְהַשְׁקוֹתוֹ יֵין חֲמַת תַּנִּינִים. עָמַד בְּעָשְׁרוֹ וְנָפַל בְּרִשְׁעוֹ עָשָׂה לוֹ עֵץ וְנִתְלָה עָלָיו. פִּיהֶם פָּתְחוּ כָּל יוֹשְׁבֵי תֵבֵל כִּי פוּר הָמָן נֶהְפַּךְ לְפוּרֵנוּ. צַדִּיק נֶחֱלַץ מִיַּד רָשָׁע אוֹיֵב נִתַּן תַּחַת נַפְשׁוֹ. קִיְּמוּ עֲלֵיהֶם לַעֲשֹוֹת פּוּרִים וְלִשְׂמֹחַ בְּכָל שָׁנָה וְשָׁנָה. רָאִיתָ תְּפִלַּת מָרְדְּכַי וְאֶסְתֵּר הָמָן וּבָנָיו עַל הָעֵץ תָּלִיתָ.
Hänen hoviherransa kiiruhtivat Hamanin luo juottamaan hänelle käärmeiden raivon viiniä. Hän seisoi rikkaudessaan ja kaatui pahuudessaan, hän teki itselleen hirsipuun ja hänet hirtettiin siihen. Kaikki maan asukkaat avasivat suunsa, sillä Hamanin arpa kääntyi meidän Purimiksemme. Vanhurskas pelastui pahan kädestä, vihollinen annettiin hänen henkensä sijaan. He säätivät itselleen viettää Purimia ja iloita joka vuosi. Sinä näit Mordekain ja Esterin rukouksen, Hamanin ja hänen poikansa Sinä hirtit hirsipuuhun.