Tehillim

107

הֹדוּ לַיהוָה כִּי טוֹב כִּי לְעוֹלָם חַסְדּוֹ:

Kiittäkää Iankaikkista, sillä Hän on hyvä, sillä Hänen armonsa on iankaikkinen.

יֹאמְרוּ גְּאוּלֵי יְהוָה אֲשֶׁר גְּאָלָם מִיַּד צָר:

Niin sanokoot Iankaikkisen lunastamat, ne, jotka Hän lunasti sortajan käsistä.

וּמֵאֲרָצוֹת קִבְּצָם מִמִּזְרָח וּמִמַּעֲרָב מִצָּפוֹן וּמִיָּם:

Ja kokosi heidät maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja mereltä.

תָּעוּ בַמִּדְבָּר בִּישִׁימוֹן דָּרֶךְ עִיר מוֹשָׁב לֹא מָצָאוּ:

He harhailivat erämaassa, autiolla tiellä; he eivät löytäneet asuttua kaupunkia.

רְעֵבִים גַּם צְמֵאִים נַפְשָׁם בָּהֶם תִּתְעַטָּף:

Nälkäisinä ja janoisina heidän sielunsa nääntyi heissä.

וַיִּצְעֲקוּ אֶל יְהוָה בַּצַּר לָהֶם מִמְּצוּקוֹתֵיהֶם יַצִּילֵם:

Ja he huusivat Iankaikkista ahdistuksessaan; ahdingoistaan Hän pelasti heidät.

וַיַּדְרִיכֵם בְּדֶרֶךְ יְשָׁרָה לָלֶכֶת אֶל עִיר מוֹשָׁב:

Ja Hän johdatti heidät suoraa tietä, että he pääsisivät asuttuun kaupunkiin.

יוֹדוּ לַיהוָה חַסְדּוֹ וְנִפְלְאוֹתָיו לִבְנֵי אָדָם:

Kiittäkööt he Iankaikkista Hänen armostaan ja Hänen ihmeistään ihmislapsille.

כִּי הִשְׂבִּיעַ נֶפֶשׁ שֹׁקֵקָה וְנֶפֶשׁ רְעֵבָה מִלֵּא טוֹב:

Sillä Hän ravitsi kaipaavan sielun ja täytti hyvyydellä nälkäisen sielun.

יֹשְׁבֵי חֹשֶׁךְ וְצַלְמָוֶת אֲסִירֵי עֳנִי וּבַרְזֶל:

Ne, jotka istuvat pimeydessä ja kuoleman varjossa, kurjuuden ja rautojen vankeina.

כִּי הִמְרוּ אִמְרֵי אֵל וַעֲצַת עֶלְיוֹן נָאָצוּ:

Sillä he kapinoivat Jumalan sanoja vastaan ja halveksivat Korkeimman neuvoa.

וַיַּכְנַע בֶּעָמָל לִבָּם כָּשְׁלוּ וְאֵין עֹזֵר:

Ja Hän nöyryytti heidän sydämensä raadannalla; he kompastuivat, eikä kukaan auttanut heitä.

וַיִּזְעֲקוּ אֶל יְהוָה בַּצַּר לָהֶם מִמְּצֻקוֹתֵיהֶם יוֹשִׁיעֵם:

Ja he huusivat Iankaikkista ahdistuksessaan; ahdingoistaan Hän pelasti heidät.

יוֹצִיאֵם מֵחֹשֶׁךְ וְצַלְמָוֶת וּמוֹסְרוֹתֵיהֶם יְנַתֵּק:

Hän vei heidät ulos pimeydestä ja kuoleman varjosta ja mursi heidän siteensä.

יוֹדוּ לַיהוָה חַסְדּוֹ וְנִפְלְאוֹתָיו לִבְנֵי אָדָם:

Kiittäkööt he Iankaikkista Hänen armostaan ja Hänen ihmeistään ihmislapsille.

כִּי שִׁבַּר דַּלְתוֹת נְחֹשֶׁת וּבְרִיחֵי בַרְזֶל גִּדֵּעַ:

Sillä Hän särki vaskiovet ja katkaisi rautasalvat.

אֱוִלִים מִדֶּרֶךְ פִּשְׁעָם וּמֵעֲוֹנֹתֵיהֶם יִתְעַנּוּ:

Tyhmät kärsivät rikkomustensa tien ja pahojen tekojensa tähden.

כָּל אֹכֶל תְּתַעֵב נַפְשָׁם וַיַּגִּיעוּ עַד שַׁעֲרֵי מָוֶת:

Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he saapuivat kuoleman porteille.

וַיִּזְעֲקוּ אֶל יְהוָה בַּצַּר לָהֶם מִמְּצֻקוֹתֵיהֶם יוֹשִׁיעֵם:

Ja he huusivat Iankaikkista ahdistuksessaan; ahdingoistaan Hän pelasti heidät.

יִשְׁלַח דְּבָרוֹ וְיִרְפָּאֵם וִימַלֵּט מִשְּׁחִיתוֹתָם:

Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät heidän haudastaan.

יוֹדוּ לַיהוָה חַסְדּוֹ וְנִפְלְאוֹתָיו לִבְנֵי אָדָם:

Kiittäkööt he Iankaikkista Hänen armostaan ja Hänen ihmeistään ihmislapsille.

וְיִזְבְּחוּ זִבְחֵי תוֹדָה וִיסַפְּרוּ מַעֲשָׂיו בְּרִנָּה:

Ja he uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot Hänen teoistaan laululla.

(פ) יוֹרְדֵי הַיָּם בָּאֳנִיּוֹת עֹשֵׂי מְלָאכָה בְּמַיִם רַבִּים:

Ne, jotka laskeutuvat merelle laivoilla, jotka tekevät työtä suurilla vesillä.

הֵמָּה רָאוּ מַעֲשֵׂי יְהוָה וְנִפְלְאוֹתָיו בִּמְצוּלָה:

He näkivät Iankaikkisen teot ja Hänen ihmeensä syvyydessä.

וַיֹּאמֶר וַיַּעֲמֵד רוּחַ סְעָרָה וַתְּרוֹמֵם גַּלָּיו:

Hän puhui ja nostatti myrskytuulen, ja se kohotti aallot.

יַעֲלוּ שָׁמַיִם יֵרְדוּ תְהוֹמוֹת נַפְשָׁם בְּרָעָה תִתְמוֹגָג:

He nousivat taivaisiin, he laskeutuivat syvyyksiin; heidän sielunsa raukesi tuskasta.

יָחוֹגּוּ וְיָנוּעוּ כַּשִּׁכּוֹר וְכָל חָכְמָתָם תִּתְבַּלָּע:

He säikähtivät ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän viisautensa katosi.

וַיִּצְעֲקוּ אֶל יְהוָה בַּצַּר לָהֶם וּמִמְּצוּקֹתֵיהֶם יוֹצִיאֵם:

He huusivat Iankaikkista ahdistuksessaan, että Hän veisi heidät pois ahdingoistaan.

יָקֵם סְעָרָה לִדְמָמָה וַיֶּחֱשׁוּ גַּלֵּיהֶם:

Myrskyn, jonka Hän oli nostattanut, Hän tyynnytti, ja heidän aaltonsa vaikenivat.

וַיִּשְׂמְחוּ כִי יִשְׁתֹּקוּ וַיַּנְחֵם אֶל מְחוֹז חֶפְצָם:

He iloitsivat, että ne tyyntyivät, ja Hän johdatti heidät heidän kaipaamaansa satamaan.

יוֹדוּ לַיהוָה חַסְדּוֹ וְנִפְלְאוֹתָיו לִבְנֵי אָדָם:

Kiittäkööt he Iankaikkista Hänen armostaan ja Hänen ihmeistään ihmislapsille.

וִירֹמְמוּהוּ בִּקְהַל עָם וּבְמוֹשַׁב זְקֵנִים יְהַלְלוּהוּ:

Ja ylistäkööt he Häntä kansan kokouksessa ja vanhinten istunnossa kiittäkööt Häntä.

יָשֵׂם נְהָרוֹת לְמִדְבָּר וּמֹצָאֵי מַיִם לְצִמָּאוֹן:

Hän tekee virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi;

אֶרֶץ פְּרִי לִמְלֵחָה מֵרָעַת יֹשְׁבֵי בָהּ:

hedelmällisen maan suolaiseksi autiomaaksi sen asukkaiden pahuuden tähden.

יָשֵׂם מִדְבָּר לַאֲגַם מַיִם וְאֶרֶץ צִיָּה לְמֹצָאֵי מָיִם:

Hän tekee erämaan vesilammikoksi ja autiomaan vesilähteiksi.

וַיּוֹשֶׁב שָׁם רְעֵבִים וַיְכוֹנְנוּ עִיר מוֹשָׁב:

Ja Hän asettaa sinne nälkäiset, ja he perustavat asutun kaupungin.

וַיִּזְרְעוּ שָׂדוֹת וַיִּטְּעוּ כְרָמִים וַיַּעֲשׂוּ פְּרִי תְבוּאָה:

Ja he kylvävät peltoja ja istuttavat viinitarhoja, jotka tuottavat hedelmiä ja viljaa.

וַיְבָרֲכֵם וַיִּרְבּוּ מְאֹד וּבְהֶמְתָּם לֹא יַמְעִיט:

Ja Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, eivätkä heidän eläimensä vähentyneet.

וַיִּמְעֲטוּ וַיָּשֹׁחוּ מֵעֹצֶר רָעָה וְיָגוֹן:

Mutta sitten he vähenivät ja painuivat alas vallasta, ahdingosta ja surusta.

שֹׁפֵךְ בּוּז עַל נְדִיבִים וַיַּתְעֵם בְּתֹהוּ לֹא דָרֶךְ:

Hän vuodattaa halveksuntaa ruhtinaiden ylle ja johtaa heidät harhaan autiomaassa, jossa ei ole polkua.

וַיְשַׂגֵּב אֶבְיוֹן מֵעוֹנִי וַיָּשֶׂם כַּצֹּאן מִשְׁפָּחוֹת:

Ja Hän vahvisti köyhän kurjuudesta ja teki hänelle perheet kuin laumat.

יִרְאוּ יְשָׁרִים וְיִשְׂמָחוּ וְכָל עַוְלָה קָפְצָה פִּיהָ:

Oikeamieliset näkevät sen ja iloitsevat, ja kaikki vääryys sulkee suunsa.

מִי חָכָם וְיִשְׁמָר אֵלֶּה וְיִתְבּוֹנְנוּ חַסְדֵי יְהוָה:

Se, joka on viisas, pitää nämä mielessään, ja he tarkkaavat Iankaikkisen armotekoja.