Tehillim

49

לַמְנַצֵּחַ לִבְנֵי קֹרַח מִזְמוֹר:

Veisuunjohtajalle, Korahin poikien laulu.

שִׁמְעוּ זֹאת כָּל הָעַמִּים הַאֲזִינוּ כָּל יֹשְׁבֵי חָלֶד:

Kuulkaa tämä, kaikki kansat; ottakaa korviinne, kaikki maan asukkaat.

גַּם בְּנֵי אָדָם גַּם בְּנֵי אִישׁ יַחַד עָשִׁיר וְאֶבְיוֹן:

Sekä "Adamin" pojat että "Iš":in pojat, yhdessä rikkaat ja köyhät.

פִּי יְדַבֵּר חָכְמוֹת וְהָגוּת לִבִּי תְבוּנוֹת:

Minun suuni puhuu viisautta ja sydämeni ajatukset ovat ymmärrystä.

אַטֶּה לְמָשָׁל אָזְנִי אֶפְתַּח בְּכִנּוֹר חִידָתִי:

Minä kallistan korvani vertaukseen; lyyralla minä ratkaisen arvoitukseni.

לָמָּה אִירָא בִּימֵי רָע עֲוֹן עֲקֵבַי יְסוּבֵּנִי:

Miksi pelkäisin onnettomuuden päivinä? Kantapäideni vääryys ympäröi minua.

הַבֹּטְחִים עַל חֵילָם וּבְרֹב עָשְׁרָם יִתְהַלָּלוּ:

Ne jotka luottavat omaisuuteensa ja kerskuvat suuresta rikkaudestaan,

אָח לֹא פָדֹה יִפְדֶּה אִישׁ לֹא יִתֵּן לֵאלֹהִים כָּפְרוֹ:

veli ei voi lunastaa ihmistä, hän ei voi antaa Jumalalle hänen lunnaitaan.

וְיֵקַר פִּדְיוֹן נַפְשָׁם וְחָדַל לְעוֹלָם:

Heidän sielunsa lunastus on liian kallis ja saavuttamaton ikuisesti.

וִיחִי עוֹד לָנֶצַח לֹא יִרְאֶה הַשָּׁחַת:

Eläisikö hän yhä ikuisesti eikä näkisi hautaa?

כִּי יִרְאֶה חֲכָמִים יָמוּתוּ יַחַד כְּסִיל וָבַעַר יֹאבֵדוּ וְעָזְבוּ לַאֲחֵרִים חֵילָם:

Sillä hän näkee, että viisaat kuolevat, tyhmä ja typerä yhdessä hukkuvat ja jättävät omaisuutensa muille.

קִרְבָּם בָּתֵּימוֹ לְעוֹלָם מִשְׁכְּנֹתָם לְדֹר וָדֹר קָרְאוּ בִשְׁמוֹתָם עֲלֵי אֲדָמוֹת:

Heidän mielessään heidän talonsa ovat ikuisia, heidän asumuksensa pysyvät sukupolvesta sukupolveen; he nimittävät maapalstoja omilla nimillään.

וְאָדָם בִּיקָר בַּל יָלִין נִמְשַׁל כַּבְּהֵמוֹת נִדְמוּ:

Mutta ihminen ei pysy kunniassaan; hän on verrattavissa vaikenemaan saatettuihin eläimiin.

זֶה דַרְכָּם כֵּסֶל לָמוֹ וְאַחֲרֵיהֶם בְּפִיהֶם יִרְצוּ סֶלָה:

Tämä on heidän tiensä; mielettömyys on heidän, ja heidän jälkeensä he kertovat suullaan ikuisesti.

כַּצֹּאן לִשְׁאוֹל שַׁתּוּ מָוֶת יִרְעֵם וַיִּרְדּוּ בָם יְשָׁרִים לַבֹּקֶר (וצירם) וְצוּרָם לְבַלּוֹת שְׁאוֹל מִזְּבֻל לוֹ:

Niin kuin lampaat, heidät on määrätty hautaan; kuolema syö heidät, ja oikeamieliset hallitsevat heitä aamulla, ja heidän hahmonsa kuluu hautaan hänen asuinsijanaan.

אַךְ אֱלֹהִים יִפְדֶּה נַפְשִׁי מִיַּד שְׁאוֹל כִּי יִקָּחֵנִי סֶלָה:

Mutta Jumala lunastaa minun sieluni haudan vallasta, sillä Hän ottaa minut tykönsä ikuisesti.

אַל תִּירָא כִּי יַעֲשִׁר אִישׁ כִּי יִרְבֶּה כְּבוֹד בֵּיתוֹ:

Älä pelkää, kun ihminen rikastuu, kun hänen talonsa kunnia kasvaa,

כִּי לֹא בְמוֹתוֹ יִקַּח הַכֹּל לֹא יֵרֵד אַחֲרָיו כְּבוֹדוֹ:

sillä kuollessaan hän ei ota mitään mukaansa; hänen kunniansa ei laskeudu hänen jälkeensä.

כִּי נַפְשׁוֹ בְּחַיָּיו יְבָרֵךְ וְיוֹדֻךָ כִּי תֵיטִיב לָךְ:

Sillä eläessään hän siunaa itseään, mutta kaikki ylistävät sinua, kun teet itsellesi hyvää.

תָּבוֹא עַד דּוֹר אֲבוֹתָיו עַד נֵצַח לֹא יִרְאוּ אוֹר:

Sinä joudut isiesi sukupolven luo; iankaikkisuuteen asti he eivät näe valoa.

אָדָם בִּיקָר וְלֹא יָבִין נִמְשַׁל כַּבְּהֵמוֹת נִדְמוּ:

Ihminen on kunniassaan, mutta hän ei ymmärrä; hän on verrattavissa vaikenemaan saatettuihin eläimiin.