Tehillim

139

לַמְנַצֵּחַ לְדָוִד מִזְמוֹר יְהוָה חֲקַרְתַּנִי וַתֵּדָע:

Veisuunjohtajalle. Daavidin virsi. Oi Iankaikkinen, Sinä olet tutkinut minut ja Sinä tunnet minut.

אַתָּה יָדַעְתָּ שִׁבְתִּי וְקוּמִי בַּנְתָּה לְרֵעִי מֵרָחוֹק:

Sinä tiedät istumiseni ja nousemiseni; Sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa.

אָרְחִי וְרִבְעִי זֵרִיתָ וְכָל דְּרָכַי הִסְכַּנְתָּה:

Vaellukseni ja makuulle laskeutumiseni Sinä piiritit, ja kaikki tieni ovat Sinulle tutut.

כִּי אֵין מִלָּה בִּלְשׁוֹנִי הֵן יְהוָה יָדַעְתָּ כֻלָּהּ:

Sillä ei ole sanaa kielelläni; katso, oi Iankaikkinen, Sinä tiedät sen kaiken.

אָחוֹר וָקֶדֶם צַרְתָּנִי וַתָּשֶׁת עָלַי כַּפֶּכָה:

Takaa ja edestä Sinä piiritit minut, ja Sinä asetit kätesi minun päälleni.

(פלאיה) פְּלִיאָה דַעַת מִמֶּנִּי נִשְׂגְּבָה לֹא אוּכַל לָהּ:

Tieto on minulta kätketty; se on vaikeaa, en voi sitä saavuttaa.

אָנָה אֵלֵךְ מֵרוּחֶךָ וְאָנָה מִפָּנֶיךָ אֶבְרָח:

Minne menisin Sinun hengestäsi, ja minne pakenisin Sinun kasvojesi edestä?

אִם אֶסַּק שָׁמַיִם שָׁם אָתָּה וְאַצִּיעָה שְּׁאוֹל הִנֶּךָּ:

Jos nousen taivaaseen, siellä Sinä olet, ja jos teen vuoteeni tuonelaan, katso, Sinä olet siellä.

אֶשָּׂא כַנְפֵי שָׁחַר אֶשְׁכְּנָה בְּאַחֲרִית יָם:

[Jos] otan aamuruskon siivet, [jos] asetun asumaan lännen ääriin,

גַּם שָׁם יָדְךָ תַנְחֵנִי וְתֹאחֲזֵנִי יְמִינֶךָ:

Sielläkin Sinun kätesi johdattaa minua, ja Sinun oikea kätesi tarttuu minuun.

וָאֹמַר אַךְ חֹשֶׁךְ יְשׁוּפֵנִי וְלַיְלָה אוֹר בַּעֲדֵנִי:

Minä sanoin: "Pimeys peittää minut, ja yö on ympärilläni kuin valo."

גַּם חֹשֶׁךְ לֹא יַחְשִׁיךְ מִמֶּךָּ וְלַיְלָה כַּיּוֹם יָאִיר כַּחֲשֵׁיכָה כָּאוֹרָה:

Pimeyskään ei salaa [mitään] Sinulta, ja yö loistaa kuin päivä; niin kuin pimeys, niin on valokin.

כִּי אַתָּה קָנִיתָ כִלְיֹתָי תְּסֻכֵּנִי בְּבֶטֶן אִמִּי:

Sillä Sinä loit munaskuuni, Sinä peitit minut äitini kohdussa.

אוֹדְךָ עַל כִּי נוֹרָאוֹת נִפְלֵיתִי נִפְלָאִים מַעֲשֶׂיךָ וְנַפְשִׁי יֹדַעַת מְאֹד:

Minä kiitän Sinua, sillä peljättävällä, ihmeellisellä tavalla minut tehtiin; Sinun tekosi ovat ihmeelliset, ja sieluni tietää sen sangen hyvin.

לֹא נִכְחַד עָצְמִי מִמֶּךָּ אֲשֶׁר עֻשֵּׂיתִי בַסֵּתֶר רֻקַּמְתִּי בְּתַחְתִּיּוֹת אָרֶץ:

Olemukseni ei ollut Sinulta kätketty, kun minut salassa tehtiin, kun minut muovattiin maan syvyyksissä.

גָּלְמִי רָאוּ עֵינֶיךָ וְעַל סִפְרְךָ כֻּלָּם יִכָּתֵבוּ יָמִים יֻצָּרוּ (ולא) וְלוֹ אֶחָד בָּהֶם:

Sinun silmäsi näkivät muodottoman ruumiini, ja Sinun kirjaasi ne kaikki kirjoitettiin; päivät on muovattu, ja yksi niistä on Hänen.

וְלִי מַה יָּקְרוּ רֵעֶיךָ אֵל מֶה עָצְמוּ רָאשֵׁיהֶם:

Ja minulle, kuinka kalliit ovatkaan Sinun ystäväsi, oi Iankaikkinen! Kuinka suuri on heidän lukumääränsä!

אֶסְפְּרֵם מֵחוֹל יִרְבּוּן הֱקִיצֹתִי וְעוֹדִי עִמָּךְ:

Minä laskisin heidät; heitä on enemmän kuin hiekkaa; olen tullut loppuun, ja olen yhä Sinun kanssasi.

אִם תִּקְטֹל אֱלוֹהַּ רָשָׁע וְאַנְשֵׁי דָמִים סוּרוּ מֶנִּי:

Kunpa Sinä surmaisit jumalattomat, oi Jumala, ja verenvuodatuksen miehet, "Väistykää minusta."

אֲשֶׁר יֹאמְרֻךָ לִמְזִמָּה נָשֻׂא לַשָּׁוְא עָרֶיךָ:

Jotka mainitsevat Sinut pahalla ajatuksella; Sinun vihollisesi ottavat Nimesi turhaan.

הֲלוֹא מְשַׂנְאֶיךָ יְהוָה אֶשְׂנָא וּבִתְקוֹמְמֶיךָ אֶתְקוֹטָט:

Enkö minä vihaisi Sinun vihollisiasi, oi Iankaikkinen? Niitä, jotka nousevat Sinua vastaan, minä kammoksun.

תַּכְלִית שִׂנְאָה שְׂנֵאתִים לְאוֹיְבִים הָיוּ לִי:

Minä vihaan heitä äärimmäisellä vihalla; heistä on tullut minun vihollisiani.

חָקְרֵנִי אֵל וְדַע לְבָבִי בְּחָנֵנִי וְדַע שַׂרְעַפָּי:

Tutki minut, oi Jumala, ja tunne sydämeni; koettele minua ja tunne ajatukseni.

וּרְאֵה אִם דֶּרֶךְ עֹצֶב בִּי וּנְחֵנִי בְּדֶרֶךְ עוֹלָם:

Ja katso, onko minussa mitään tuhon tietä, ja johdata minua maailman tiellä.