Lupauksen paino
Kaksoisparasha alkaa Mooseksen opettaessa heimojen päämiehille lupausten lait. Sen joka tekee lupauksen tai valan ei tule rikkoa sanaansa vaan toteuttaa kaikki mitä on puhunut. Toora selittää rajatut tapaukset joissa lupaus voidaan mitätöidä, ennen muuta isän vallan nuoren tyttärensä lupauksiin ja aviomiehen vallan vaimonsa lupauksiin, jos hän toimii sinä päivänä kun ne kuulee. Alusta alkaen parasha korostaa, kuinka vakavasti Toora suhtautuu ihmisen puheeseen ja lupauksiin joihin itsemme sidomme.
Sota Midiania vastaan
Jumala sanoo Moosekselle, että ennen kuolemaansa hänen täytyy toteuttaa Israelin kosto Midianille Peorin viettelystä. Tuhat miestä kustakin heimosta, kaksitoistatuhatta kaikkiaan, marssii sotaan Pinehaan ja pyhien astioiden kanssa, ja kaatuneiden joukossa on Bileam, jonka neuvo oli kietonut Israelin syntiin. Sotilaat palaavat vankien ja saaliin kanssa, ja Mooses määrää, että sekä soturit että heidän metallisaaliinsa puhdistetaan tulen ja veden kautta. Valtava saalis jaetaan taistelijoiden ja yhteisön kesken, ja vero erotetaan Jumalalle ja leeviläisille, ja päälliköt, jotka eivät ole menettäneet ainoatakaan miestä, tuovat vangitsemansa kullan kiitosuhriksi.
Varhain asettuvat heimot
Ruubenin ja Gadin heimot, karjarikkaat, pyytävät Moosesta antamaan heidän perintöosansa hedelmällisillä laidunmailla Jordanin itäpuolella sen sijaan että ylittäisivät itse maahan. Mooses nuhtelee heitä jyrkästi, peläten että he aikovat vältellä sotaa ja lannistaa veljensä kuten vakoojat kerran tekivät. He rauhoittavat hänet luvaten lähettää aseelliset miehensä joen yli valloituksen kärjessä ja olla palaamatta ennen kuin jokainen heimo on asettunut. Mooses myöntää pyynnön tällä ehdolla, ja Gileadin ja Basanin maat annetaan Ruubenille, Gadille ja Manassen heimon puolikkaalle.
Neljäkymmentäkaksi matkaa
Masei alkaa katsomalla taaksepäin, kun Mooses kirjaa Israelin matkojen neljäkymmentäkaksi vaihetta siitä päivästä kun he lähtivät Egyptistä aina heidän leiriytymiseensä Moabin tasangoille. Jokainen levon ja vaivan paikka nimetään vuorollaan, kirjallisena muistona pitkästä erämaan tiestä ja Jumalan johdatuksesta kaiken sen läpi. Sitten Jumala käskee kansaa, heidän ylitettyään Kanaaniin, ajamaan pois sen asukkaat ja tuhoamaan heidän epäjumalansa ja alttarinsa. Hän varoittaa, että ne jotka jätetään jäljelle tulevat olemaan piikkejä Israelin kyljessä, ansana joka vetää kansaa kohti itse maan turmelusta.
Maan rajat
Jumala esittää Kanaanin maan rajat jotka Israel on perimässä, piirtäen sen rajat joka puolelta. Hän asettaa pappi Eleasarin ja Joosuan, Nunin pojan, yhdessä kunkin heimon johtajan kanssa valvomaan alueen oikeudenmukaista jakoa kansan kesken. Tämä huolellinen kartoitus muuttaa kauan luvatun maan kaukaisesta toivosta konkreettiseksi perinnöksi, jolla on todelliset rajat ja nimetyt haltijat. Jordanin äärellä oleva sukupolvi voi nyt kuvitella kodin joka heitä odottaa.
Turvakaupungit
Koska Leevin heimo ei saa maallista osuutta, israelilaisia käsketään antamaan heille neljäkymmentäkahdeksan kaupunkia asuttavaksi, hajallaan kaikkien heimojen keskuudessa. Kuusi näistä nimetään turvakaupungeiksi, paikoiksi joihin toisen vahingossa surmannut voi paeta suojaan uhrin verta kostavalta sukulaiselta. Toora erottaa huolellisesti tahallisen murhan, josta seuraa kuolemanrangaistus, tahattomasta surmasta, jonka tekijä löytää turvapaikan aina ylimmäisen papin kuolemaan asti. Nämä lait pitävät yllä ihmiselämän pyhyyttä samalla kun ne varjelevat hillitsemättömältä kostolta.
Perinnön säilyttäminen
Neljäs Mooseksen kirja päättyy palaamalla Selofhadin tyttäriin, joiden oikeus periä oli vahvistettu aiemmin. Nyt heidän heimonsa johtajat nostavat esiin huolen: jos sisaret menevät naimisiin toiseen heimoon, heidän maansa siirtyy pois isänsä heimolta ainiaaksi. Jumala vahvistaa heidän oikeutensa periä mutta säätää, että heidän tulee mennä naimisiin oman heimonsa sisällä, niin ettei mikään perintö siirry heimolta toiselle. Viisi sisarta menevät naimisiin serkkujensa kanssa, heimojen maat pysyvät turvattuina, ja Sefer Bemidbar päättyy Israelin ollessa leiriytyneenä Jordanin äärelle, vihdoin valmiina astumaan maahan.